maanantai 10. syyskuuta 2007
Kritiikin kritiikkiä
Lasse Koskela kirjoitti lemmikkikaupan tytöistä Parnassossa 4/07 aika nuivan kritiikin otsikolla "Pikaraapaisu aikamme ongelmiin". Hän pitää teosta puolitekoisena ja uskoo, että teoksen sanoma olisi se, että avioseksi olisi vaarallisempaa kuin maksettu seksi... Tuntuu ihmeelliseltä, että ammattikriitikko saattaa löytää kirjasta tällaisen sanoman! Itse olen moneen otteeseen palannut kirjan hienoon ja samalla suoraan ja rehelliseen tapaan käsitellä näin vaikeaa ja vaiettua aihetta, ihan tavallisten nuorten vaaraa ajautua alan raakaan bisnekseen. Kriitikon mielestä Anja Snellman jättää liian monia asioita avoimeksi kirjassaan. Olen täysin eri mieltä: kirjailija on voimakkaasti kantaaottava, hän puhuu vahvasti seksuaalisuuden teollistamista ja senkaltaisen bisneksen kaksinaamaisuutta vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ensivaikutelmaan ei voinut enää kommentoida, kun vihdoin on lukenut koko kirjan. Kirjan alusta en meinannut päästä pidemmälle, koska samanlainen ahdistavuus iski meikätytön niskaan kuin olisin käynyt katsomaan tv:stä Kadonneet, suomalaista poliisi-tv:n kaltaista ohjelmaa. Katselin ko. ohjelmaa kerran ja se riitti. Vaan kirja on nyt luettu!
Jos kriitiikko Koskelan mielestä Snellman jättää liikaa asioita avoimeksi kirjassaan, se asioiden auki oleminen on juuri mielestäni kirjan voima. Asioiden selittämättömyys, minne "tavalliset" teinitytöt noin vaan katoavat! Olen Teresian kanssa samaa mieltä siitä, että kirja on voimakkaasti kantaaottava. Samalla se haastaa lukija pohtimaan omia kantojaan moniin asioihin.
Minulle jäi mietintämyssyyn, miksi kukaan ei puhunut poliiseille halaistua sanaa! Kaikki vaikutti ulospäin oikealta lemmikkikaupalta, mitä nyt joku täti oli ihmetellyt apulaisten määrää jne. Olivatko ns. kaupan ulkopuoliset ihmiset niin tietämättömiä? Olisiko joku suunsa avaava kärähtänyt itse ja sitten olisi käry käynyt useille? Oliko helpompaa, että tulipalo lopetti siltä erää hommat ko. paikassa? Kaikessa karmeudessaan oliko Kastajan toiminta Jasminia kohtaan "pelastus" vai mitä se oli? Millaisen kaksinaamaisuuden kanssa jatkoivat muut?
Kirja onnistuu mielestäni puhettelevasti ja monitasoisesti pohtimaan ihmisyyden arvoa, mitä se on ja kuka tai mikä ihmisyyden määrittelee.
Olen samaa mieltä, että kirjan avoimuus on myös sen vahvuus. Avoimet ratkaisut vaativat lukijaa miettimään ja paneutumaan. Pidin myös siitä, ettei kirjassa osoiteta syyllistä sormella. Kuka lopulta oli kirjan uhri.
Kallistun keskustelussa samalle kannalle kuin Sari ja Nina. Tartuin kirjaan vähän epäröiden, mutta ahmaisin sen sitten nopeasti. Minusta Snellmann on teoksessaan ehdottoman kriittinen seksiteollisuutta ja ylipäänsä nykyistä "yliseksuaalista" yhteiskuntaa kohtaan. Jos Snellman tuleekin aiheeistollaan vähäsen kumartaneeksi populaariudelle, ei hän kuitenkaan samalla pyllistä yhteiskunnallisuudelle, kuten moni muu tämän päivän suosittu kirjailija...
Lähetä kommentti