Mitä jäi mieleen?

Koulukiireiden takia kirja jäi roikkumaan, kunnes jouduin sappileikkauksen takia pariksi viikoksi sairaslomalle. Täytyy myöntää, ettei se ehkä ollut kaikkein piristävintä sairaslomalukemista, aihe on kuitenkin sen verran rankka.

Kirjan alku kyllä imaisi mukaansa, mutta jossakin vaiheessa Jasminin etäännyttäminen alkoi ainakin minulla toimia itseään vastaan. Hän jäi henkilönä liikaakin arvoitukseksi. Jossakin määrin ymmärrettävältä tuntui hänen ensimmäinen elämänmuutoksensa - parhaan ystävän ja (sosiaalisen) isän menetys selittää kyllä sitä, miksi hän oli niin herkkä kopioimaan uuden ystävänsä jännittävämmän elämäntyylin. Sen sijaan se, että hän ei tunnu suuremmin tuntevan katkeruutta siitä, että on vuosia ollut käytännössä vankina, tuntuu jotenkin epäuskottavalta.

Jasminin äiti jätti aika lailla ristiriitaisen mielikuvan. Toisaalta hänen hätänsä tytöstä tuntui ihan aidolta ja siihen oli helppo samaistua. Toisaalta jäi vaivaamaan se, kuinka sujuvasti hän myös hyödynsi tyttären katoamista. Äitinä mietti myös sitä, miten oli mahdollista, että Jasmin onnistui pitkän aikaa viettämään kaksoiselämää kenenkään huomaamatta.

Kumma kyllä koko kirjassa sympaattisimmalta henkilöltä tuntui Randi, joka ei oikein sopeutunut seksibisneksen kovaan maailmaan, vaan elätteli romanttisia haaveita vaaleasta tytöstä.

En voi sanoa varsinaisesti pitäneeni kirjasta, mutta kyllä se kieltämättä ajatuksia herätti.

Lukufiilistelyä

Ihan mukavaa oli Lukea Lukufiilis-lehdestä Saarijärven lukiossa opiskelevan Venla Soinisen arvostelu Lemmikkikaupan tytöistä. Hän kirjoittaa, että Snellman ei syyllistä - "ei tyttöjä, pomoa, äitejä, työntekijöitä, vaan osittaa pimemminkin vuosituhansia kestäneen naisten alistamisen historian".

Lemmikkikaupan tytöt

Tämä kirja tuli luettua paljon nopeammin kuin Liitupölyä-kirja. Se oli kuitenkin melko rankka kokemus. Kannattaisi varmaan lukea se uudelleen. Minusta oli vaikuttavaa esim. työn perässä tulleiden veljesten kohtalo. Toinen menetti henkensä ja toinen palasi kotimaahansa - mutta ei ollut entisensä.

Ajankohtaista ja vakuuttavaa!

Luin Lemmikaupan tytöt heti Heinolan kurssin jälkeen ja taas kerran yllätyin siitä, miten tarkasti Anja Snellman oli paneutunut kirjansa aiheeseen. Hän oli tutkinut ja tutustunut asioihin vakuuttavasti, jopa niin vakuuttavasti, että välillä se hieman ärsytti. Joka tapauksessa kirja pysäytti ajattelemaan: tälläista voisi tapahtua nykypäivänä - ja varmasti tapahtuukin. Kirja ei jäänyt pölyttymään yöpöydälle (kuten jäi McCourtin Liitupölyä), vaan huomasin että myös mieheni luki kirjan ja nyt se kiertää ystäväpiireissä.