Koulukiireiden takia kirja jäi roikkumaan, kunnes jouduin sappileikkauksen takia pariksi viikoksi sairaslomalle. Täytyy myöntää, ettei se ehkä ollut kaikkein piristävintä sairaslomalukemista, aihe on kuitenkin sen verran rankka.
Kirjan alku kyllä imaisi mukaansa, mutta jossakin vaiheessa Jasminin etäännyttäminen alkoi ainakin minulla toimia itseään vastaan. Hän jäi henkilönä liikaakin arvoitukseksi. Jossakin määrin ymmärrettävältä tuntui hänen ensimmäinen elämänmuutoksensa - parhaan ystävän ja (sosiaalisen) isän menetys selittää kyllä sitä, miksi hän oli niin herkkä kopioimaan uuden ystävänsä jännittävämmän elämäntyylin. Sen sijaan se, että hän ei tunnu suuremmin tuntevan katkeruutta siitä, että on vuosia ollut käytännössä vankina, tuntuu jotenkin epäuskottavalta.
Jasminin äiti jätti aika lailla ristiriitaisen mielikuvan. Toisaalta hänen hätänsä tytöstä tuntui ihan aidolta ja siihen oli helppo samaistua. Toisaalta jäi vaivaamaan se, kuinka sujuvasti hän myös hyödynsi tyttären katoamista. Äitinä mietti myös sitä, miten oli mahdollista, että Jasmin onnistui pitkän aikaa viettämään kaksoiselämää kenenkään huomaamatta.
Kumma kyllä koko kirjassa sympaattisimmalta henkilöltä tuntui Randi, joka ei oikein sopeutunut seksibisneksen kovaan maailmaan, vaan elätteli romanttisia haaveita vaaleasta tytöstä.
En voi sanoa varsinaisesti pitäneeni kirjasta, mutta kyllä se kieltämättä ajatuksia herätti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jostakin syystä pidän kirjaa jotenkin niin poistyöntävänä, etten pääse siinä eteenpäin. Myönnän, että aihe on tärkeä ja että kirja on hyvin kirjoitettu, mutta aihe tuntuu vastenmieliseltä.
Lähetä kommentti