Ehdin vasta tänään tarttua kirjaan, enkä ehtinyt vielä ensimmäistä lukua pitemmälle. Jotenkin kylmä ja etäännyttävä minä-kerronta imaisee tehokkaasti mukaansa, tekisi mieli heti selvittää, miksi kertoja etäännyttää elämänsä.
Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan ollut erityisen innokas Anja Snellmanin tekstien ihailija, mutta tämä kirja tuntuu kiinnostavalta - populistisesta aiheestaan huolimatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Halusin lähettää kannustusviestin! Minut kirja imaisi mukaansa siinä määrin, että lukaisin sen heti Heinolasta tulopäivän jälkimainingeissa, käytännössä lähes yhdellä istumalla. Niin, ehkäpä kaipasin jotain lievikettä koulunalusjännitykseeni...Täytyy kuitenkin sanoa, että teit oivan havainnon etäännytetyn minäkertojan käyttämisestä. Muutoinkin kirjan aloitus muistuttaa dekkaria (nykykirjallisuuden "dekkarisoitumisesta" taisi muuten Snellman puhua itsekin!). Jo aloitusvirke johdatti ajatukseni Kafkan kautta johonkin dekkariin...Dekkarimaista palapelin kokoamista seuraa jatkossakin, ja mielestäni varsin taidokasta vaihtuvine näkökulmineen ja aikatasoineen! Aiheen vakavuus ja järkyttävyys pitävät kuitenkin huolen siitä, että lukukokemus tuo varmasti mukanaan monenlaisia ajatuksia ja tunteita, joista viihde ja viihtyminen ovat kaukana. Ainakin itse koin melkoisen tunnepaletin, ja assosiaatioiden virta oli melkoinen. Antoisaa lukukokemusta!
Minäkin sain kirjan käsiini vasta näin myöhään. Alku imaisi minutkin mukaansa samoin tein. Jäin ensimmäisten sivujen jälkeen miettimään, mitä Kauranen tarkoittaa raamatullisella nimellä Kastaja. Jotenkin se assoisioituu myös nimeen Kostaja, vai olenko väärässä? Siihen palaan myöhemmin.
Minäkin olen pohtinut tuota Kastaja-nimeä. Kastaja-Kostajan persoonan kaksinaisuus: yhtäällä prostituoitujen pelastaja - ja samalla hyväksikäyttäjä. Minun mielikuvitukseeani hän assosioituu Da Vinci -koodista tehdyn elokuvan itseään kiduttavaan munkin hahmoon.
Minulla assosioituu tämä teos täsmälleen samaan kirjailijaan, Teresia! Olen kirjoittanutkin siitä jonnekin muualle, että Kastaja muistuttaa kovasti Dan Brownin Enkelit ja demonit -kirjan paavipahista. Siksi tuntuikin Heinolassa omituiselta, kun Snellman puhui nykykirjallisuuden dekkarisoitumisesta aika kriittiseen sävyyn.
Itse luen parhaillaan loppusuoralla Juha Itkosen Kohti-romaania, joka on mielestäni myös varsin yhteiskunnallinen romaani, mutta tyystin eri tavalla. Seksi kaikkine lieveilmiöineen on vahvasti esillä myös siinä, nyt miesnäkökulmasta. Kiinnostava ja suositeltava lukukokemus
Lähetä kommentti