Lukukokemuksen jälkeen

Snellmanin kirja tuntuu herättävän paljon erilaisia mielipiteitä joka puolella, missä kirjaa luetaan.
Tuttavieni kirjallisuuspiirissä käsiteltiin juuri viime viikolla Lemmikkikaupan tyttöjä ja olemme jatkaneet edelleen keskustelua keskenämme, mielipiteet jakaantuvat täälläkin: osa pitää aihetta ärsyttävänä ja pinnallisena, toisten mielestä on hyvä, että asia otetaan esille. Samoin monet näkevät kirjassa epäloogisuutta ja toisten mielestä juuri kirjan todentuntuisuus on karmaisevaa.
Minä taidan kuulua mielipiteissäni molempien seikkojen kohdalla jälkimmäiseen kategoriaan.
Liisa mainitsi kommentissaan asian ajankohtaisuuden, koska opettaa samanikäisiä oppilaita. Luulen, että juuri tuo seikka vaikuttaa omaan lukukokemukseenikin, samoin kuin se, että tyttäreni ystävineen sijoittuu samalle ikähaitarille.
Nettiavaruus on tuonut kaiken kaikkien ulottuville, eivätkä nuoret enää elä suojatun kuplan sisällä. Tyttäreni opettaja oli lukenut luokalle pätkiä kirjasta ja keskustelua oli syntynyt paljon.
Itse jouduin välillä keskeyttämään lukemisen, koska teksti oli niin rankkaa. Koin, että tämä voisi olla niin totta, vaikka toisaalta on vaikea uskoa, etteivät vanhemmat tietäisi, jos lapsi on ollut viikon teillä tietymättömillä! Totuus voi olla karua.
Snellman tietyllä tavalla kärjistää kerrontaansa ja hyvä, että kärjistää. Tieto on yksi tapa suojautua ja jos tämä kirja herättää sekä vanhempia että nuoria tyttöjä ajattelemaan ja tiedostamaan, mitä vaaroja voi seurata hetken ajattelemattomuudesta, hyvä sekin.

Anne