Minullekin tuli Lemmikkikaupan tyttöjä lukiessa jokseenkin heti mieleen Kastajaa muistuttava äärimmäisen dominoiva ja älykäs Safari Clubin mies. Yksi mielenkiintoinen asia, jota tekee mieli ryhtyä pohtimaan kirjaa eteenpäin lukiessaan, on se, millä keinoilla joku ylipäätään pystyy luikertelemaan toisten ihmisten elämän hallitsijaksi.
Jasmin Martinissa alkaa kiinnostaa se, miksi hän on ajautunut Kastajan omaisuudeksi. Onko hänellä jokin sisäsyntyinen tarve ripustautua ja löytää joku, joka näyttää tien eteenpäin.
Nuo kommentit maahanmuuttajien osuuden korostumisesta prostituutiolonkeroissa olivat kiinnostavia. En noin kolmenkymmenen ensimmäisen sivun lukukokemuksen pohjalta vielä ole ärsyyntynyt asiasta, mutta omia reaktioita on mielenkiintoista ryhtyä seuraamaan. Luin äskettäin Mats Wahlin kirjan Lumi peittää jäljet, ja sen loppuun saatuani huomasin ihmetteleväni, miksi juuri maahanmuuttajanuorukaisesta oli tehty pahis. Ehkä se, että maahanmuuttajat kuvattaisiin pelkästään myönteisesti, olisi liian kliseemäistä.
Kaiken kaikkiaan Snellmanin uusin romaani on varmasti hyvä lukukokemus. Monenlaista pohdittavaa riittänee.
Terveisin Sirkka Miettinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Monenlaisia kysymyksiä Snellman todellakin saa herätettyä. Ensinnä kysymyksiä herää viittauksista elokuvien maailmaan. Kirja on kuin elokuva! Ja Kastajan nimi ja monet kirjan hahmot viittaavat jopa Raamattuun.Miksi?
Kastajan sadistinen hahmo ja kirjan tilanne ovat mielestäni vähän päälleliimattuja plagiaatteja tiedotusvälineiden hehkuttamasta tapahtumasta, joten ajatus sosiaalipornosta ei liene kovinkaan kaukaa haettu. Mutta mikä tekee miehestä Kastajan tai Safari Clubin onnettoman miehen?
Jasmin Martin in riippuvuus, ripustautumisen tarve ei mielestäni yksin riitä selitykseksi tytön/tyttöjen käytökseen. Osaselitys kuitenkin. Seikkailuhalu? Murrosikäisen kapina? Raha?
Pohdin itse sitä, poikkeaako Jasmin juurikaan muista teinitytöistä hyväksytyksi tulemisen tarpeineen ja uusien kokemusten janoineen? Jasminin tyytymättömyyttä perustellaan nähdäkseni kirjassa osittain myös perhetilanteella: äiti keskittyy työhönsä, ja isän elämää hallitsee uusi perhe, nuori vaimo ja poika. Läheinen isäpuolikin on kuollut. Jasmin tuntee olevansa väliinputooja, jonka etääntyminen vanhemmista on tuskin havaittavaa, silti selvää. Tässäkin asetelmassa Snellman tavoittaa osuvasti jotakin ajallemme hyvin tuttua... Kuilu lasten ja vanhempien elämien ja ajatusmaailmojen välillä on tuskin ainakaan kaventunut viime vuosikymmeninä! Uutta ei ole sekään, että kaikki, niin nuoret kuin vanhemmatkin, haluavat kiihkeästi kokea jotakin uutta, ennen kokematonta!
Mietin itse, onko Kastanjan hahmoon sisältyvillä raamatullisilla assosiaatioilla kirjassa jokin erityinen tarkoitus. Kastaja esittäytyy Jasminille Pelastajana, jolla on messiaaninen tehtävä tuhotatässä vaikuttava saatanallinen seksuaalisuus. Jasmin on opetuslapsi ja neitsytpapitar, jonka Kastaja pelastaa, nimeää uudelleen.
Onko Jasminilla muuta mahdollisuutta kuin ripustautua "pelastajaansa", joka käyttää häntä muovailuvahana?
En ole itse edelleenkään kirjan luettuani vakuuttunut siitä, että Kastaja on hahmona perusteltu tai onnistunut, arvoituksellinen ilman muuta!
Paitsi Kastajan hahmon onnistuneisuutta pohdin itsekin maahanmuuttajien roolia. Tuntuu erikoiselta, että kirjassa prostituutiobisneksen pyörittäjät ovat näin yksipuolisesti maahanmuuttajia. Toisaalta erityisesti Randin hellyttävä hahmo herättää lukijan kaiken myötätunnon; hänen asemansa hyväksikäytettynä ja huijattuna - uhrina - ei jätä mitään epäilyksen sijaa.
Lähetä kommentti