Pääsin vasta tänään Lemmikkikauppaan. Aloitus sujui nopeasti. Tuntuu kuitenkin vähän pelottavalta jatkaa (ja minä sentään luen sarjamurhaajaromaaneja rentoutuakseni). Aihe on yläluokilla opettavan silmin aika ahdistava. Näen sieluni silmin herutuskuvat ja sen viattomuuden, jolla nuori niiden maailmaan heittäytyy, leikillään ja leikkiäkseen. Enköhän kuitenkin selviä kirjasta.
Menen rohkeasti jatkamaan lukemista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei Liisa,
Sanoinkin juuri tuolla omassa kommentissani "Lukukokemuksen jälkeen", että juuri se, että on tekemisissä saman ikäisten kanssa, koskettaa. Jos olen rehellinen, melkein itkettää välillä, kun Jasmiinoja ja Lindoja, jotka haluavat kokeilla ja uhmata, voisi olla!
Toisaalta osa nuorista sanoo, että vanhemmat eivät voi olla noin sokeita, tuommoista ei voi tapahtua. Eläköön viattomuus!
Anne O.
Hei,
Olen samaa mieltä, että jo alakoulun puolella on näitä tyttöjä, jotka kokeilevat oikeastaan mitä tahansa, mikä on jännittävää ja vähän kiellettyäkin. Meillä viime vuonna herätti paljon porua nuorille suunnatut Prinsessa-kirjat, jotka ovat ainakin alakoululaisille aikamoista tavaraa. Kunpa lapset voisivat olla lapsia!
Nina
Kuulin juuri tositarinan 9- ja 12-vuotiaista pojista, jotka olivat kesällä matkustaneet pitkän matkan omin päin junalla Helsinkiin majoittuakseen siellä kaverilleen. Vanhemmat eivät olleet millään tavoin sopineet asioista keskenään. Toisena päivänä kyläpaikan äiti oli soittanut poikien kotiin, että he työntävät nämä siihen ja siihen junaan, ja vanhempien on parasta olla paikalla noutamassa poikiaan asemalta. Tämän kuulutuani en enää ihmettele romaanihenkilöä, joka on viikon tietämätön, missä lapsi majailee.
Lähetä kommentti