Minä olen jo lukenut tämän kirjan. Luin sen heti seminaarista tultuani. Se kyllä herätti ajatuksia, varsinkin kun oma tytär on pian 14-vuotias. Mutta kirjoitammeko nämä kirjakommentit tähän perään vaan, vai miten on tarkoitus?
Minäkin rupesin pähkäilemään, miten kuvan saisi liitettyä. Sen saa ihan ilman koodin sormeilua asetuksista. Ensin pitää olla oma kuva jossakin nettiosoitteessa. Minä käytin kuvablogi.com-sivustoa. Sen jälkeen napsautetaan tätä nettisivulla olevaa kuvaa hiiren kakkospainikkeella ja kopioidaan ominaisuuksista kuvan url-osoitte. Muutaman yrityksen jälkeen onnistuin. Täytyy varmaan ottaa ajankohtaisempi kuva.
Moi! Vihdoinkin ehdin vastata kutsuihin, joita on sadellut. En ole kirjaa vielä hankkinut; olen tosin lukemassa lukiolaisten kanssa toista Snellmanin kirjaa eli Safari Clubia.
Nyt olen avannut oman tilin, joten voin jatkaa Lemmikkikaupan tytöistä. Anja pukee sanalliseen muotoon asioita joita pelätään ja joista vaietaan. Vaikka kirjassa oli paljon kuvottavaa, sitä vaan luki ja tunsi helpotusta, että juuri tällaisesta ihmiskaupasta kirjoitetaan.
Luin Lemmikkikaupan tytöt sanoisinko sillä siunaamalla, kun Heinolasta palasin. Kirja oli nopealukuinen, rakenteeltaan mielenkiintoinen. Se, kuinka helposti n. 15-vuotiaat tytöt ajautuivat makean elämän toivossa uhreiksi, järkytti. Tuli kerralla selväksi, miten kotona tarvitaan sinnikkäitä aikuisia, jotka asettavat rajoja ja oikeasti tietävät, missä mennään. Minullakin on 26-, 21- ja 15-vuotiaat tyttäret: eivät olleet ihastuneita kotiintuloaikoihin ym. Silti vain pitää kysellä ja huolehtia. Minkä ikäiset oppilaat voisivat kirjaa lukea?
Kiitos Päivin kirjalainan ja oman könkkäjalkani - pääsin Heinolassa iltayön tunteina hyvään vauhtiin. Nyt vain odottelen, ehdinkö saada oman kirjani ensin kirjaston pitkästä lainajonosta vai kirjakerhon kuukaudenkirjana.
Anja Snellmanin taitava tyyli ja kirjan hyytävän ajankohtainen sisältö vievät kyllä mukanaan. Malttamattomana odotan loppuosan lukemista.
Aivan samoja kokemuksia on itsellänikin tuosta kirjasta, erityisesti tuo kuvottavuus tuntui varsin omakohtaiselta (niin kävi kyllä myös Safariclubin kohdalla). Henkisistä ja fyysisistä pahanolontunteista huolimatta kirja oli pakko lukea nopeasti loppuun - tai lähes loppuun, nimittäin itse tarinan jälkeen en millään pystynyt lukemaan epilogia samaan syssyyn.Palasin siihen vasta nyt viikonloppuna, ja ajattelin, että ehkä sellainen etäisyyden ottaminen oli ihan hyväksi. Eilen sattui vielä ihan vahingossa kääntymään kanava kakkoselle, kun Punainen lanka oli alkanut, ja juutuin siihen kiinni. Snellman oli siinä todella vakuuttava ja puhutteleva. Moni kirjan hahmo selkiytyi kyllä.
Päivim kysyi, minkä ikäisille kirja käy. Itse en luettaisi yläkoulussa, vaikka tarina sen ikäisistä kertookin. Mitä mieltä olette?
Viimein osasin tänne sivustoille. Lelukaupan tytöt on nyt luettu ja kirjan lukeminen oli kyllä jotenkin ristiriitaista: toisaalta halusin lukea ja tietää, miten tyttöjen käy, toisaalta inhotti ja vähän ahdistikin tuo kaikki. TArina oli mielestäni varsin uskottava ja oli hurjaa lukea maailmasta, joka on jotenkin niin täynnä uhreja. Kävin myös kuuntelemassa Engelin kahvilassa vierraillutta Snellmania. Oli mielenkiintoista kuulla lisää kirjoitusprosessista ja palautteesta, jota kirjailija oli kirjastaan lukijoilta saanut. Tämä kirja ei jätä kylmäksi. On jotenkin tave käsitellä lukemaansa. Voisiko tämän kirjan luetuttaa lukiossa tai jo yläasteella? Tätä pohdittiin Engelissäkin. Kuka lopulta oli kirjassa uhri? Kirja on muuten Hesarin blogissa elokuun kirjana. Myös sitä keskustelua kannattaa lueskella-
Kirja luettu ja yksi kommenttikin tuli osattua. Kiitos Lauralle kuvan liittämisvinkeistä.. Kirja ei mielestäni todellakaan sovi yläkouluikäisille, vaikka henkilöiden ikä soisikin. Pidin kirjaa tosi ahdistavana ja luulenpa monien uorten ahdistuvan. Lukioikäisille voisin suositella ajankohtaisen ja keskustelua herättävän aiheen vuoksi.
14 kommenttia:
Onnea, hyvältä näyttää blogi! Minulla on vielä kirja hankkimatta, mutta kunhan tämä koulun alkamisen hulina hieman hellittää.
Hei Anne-kaima! Miten sait liitettyä kuvan Netlibris-blogin otsikkoon? Teitkö sen sormeilemalla html-koodia? Siinä menee minulla sormi suuhun, ehkä?
Minulla on kirja jo hankittuna, mutta vielä avaamattomana. Jahka opimme liittämään kuvia, paljastuvat todelliset nimemmekin, ehkä! Ajatella.
Minä olen jo lukenut tämän kirjan. Luin sen heti seminaarista tultuani. Se kyllä herätti ajatuksia, varsinkin kun oma tytär on pian 14-vuotias. Mutta kirjoitammeko nämä kirjakommentit tähän perään vaan, vai miten on tarkoitus?
Minäkin rupesin pähkäilemään, miten kuvan saisi liitettyä. Sen saa ihan ilman koodin sormeilua asetuksista. Ensin pitää olla oma kuva jossakin nettiosoitteessa. Minä käytin kuvablogi.com-sivustoa. Sen jälkeen napsautetaan tätä nettisivulla olevaa kuvaa hiiren kakkospainikkeella ja kopioidaan ominaisuuksista kuvan url-osoitte. Muutaman yrityksen jälkeen onnistuin. Täytyy varmaan ottaa ajankohtaisempi kuva.
Moi!
Vihdoinkin ehdin vastata kutsuihin, joita on sadellut. En ole kirjaa vielä hankkinut; olen tosin lukemassa lukiolaisten kanssa toista Snellmanin kirjaa eli Safari Clubia.
Minulla on kirja hankittuna, mutten ole ehtinyt lukea vielä. Sen verran ekaluokka työllistää. Mutta jospa ensi viikonloppuna ehtisi ainakin aloittaa.
Moi! Luin Lemmikkikaupan tytöt vauhdilla. Kyllä se herättää tunteita! Olen aika kähmy tässä bloggailussa, myös se herättää tunteita... Teresia
Nyt olen avannut oman tilin, joten voin jatkaa Lemmikkikaupan tytöistä. Anja pukee sanalliseen muotoon asioita joita pelätään ja joista vaietaan. Vaikka kirjassa oli paljon kuvottavaa, sitä vaan luki ja tunsi helpotusta, että juuri tällaisesta ihmiskaupasta kirjoitetaan.
Luin Lemmikkikaupan tytöt sanoisinko sillä siunaamalla, kun Heinolasta palasin. Kirja oli nopealukuinen, rakenteeltaan mielenkiintoinen. Se, kuinka helposti n. 15-vuotiaat tytöt ajautuivat makean elämän toivossa uhreiksi, järkytti. Tuli kerralla selväksi, miten kotona tarvitaan sinnikkäitä aikuisia, jotka asettavat rajoja ja oikeasti tietävät, missä mennään. Minullakin on 26-, 21- ja 15-vuotiaat tyttäret: eivät olleet ihastuneita kotiintuloaikoihin ym. Silti vain pitää kysellä ja huolehtia. Minkä ikäiset oppilaat voisivat kirjaa lukea?
Kiitos Päivin kirjalainan ja oman könkkäjalkani - pääsin Heinolassa iltayön tunteina hyvään vauhtiin. Nyt vain odottelen, ehdinkö saada oman kirjani ensin kirjaston pitkästä lainajonosta vai kirjakerhon kuukaudenkirjana.
Anja Snellmanin taitava tyyli ja kirjan hyytävän ajankohtainen sisältö vievät kyllä mukanaan. Malttamattomana odotan loppuosan lukemista.
Aivan samoja kokemuksia on itsellänikin tuosta kirjasta, erityisesti tuo kuvottavuus tuntui varsin omakohtaiselta (niin kävi kyllä myös Safariclubin kohdalla). Henkisistä ja fyysisistä pahanolontunteista huolimatta kirja oli pakko lukea nopeasti loppuun - tai lähes loppuun, nimittäin itse tarinan jälkeen en millään pystynyt lukemaan epilogia samaan syssyyn.Palasin siihen vasta nyt viikonloppuna, ja ajattelin, että ehkä sellainen etäisyyden ottaminen oli ihan hyväksi. Eilen sattui vielä ihan vahingossa kääntymään kanava kakkoselle, kun Punainen lanka oli alkanut, ja juutuin siihen kiinni. Snellman oli siinä todella vakuuttava ja puhutteleva. Moni kirjan hahmo selkiytyi kyllä.
Päivim kysyi, minkä ikäisille kirja käy. Itse en luettaisi yläkoulussa, vaikka tarina sen ikäisistä kertookin. Mitä mieltä olette?
Hei kaikki blogeilijat!
Viimein osasin tänne sivustoille. Lelukaupan tytöt on nyt luettu ja kirjan lukeminen oli kyllä jotenkin ristiriitaista: toisaalta halusin lukea ja tietää, miten tyttöjen käy, toisaalta inhotti ja vähän ahdistikin tuo kaikki. TArina oli mielestäni varsin uskottava ja oli hurjaa lukea maailmasta, joka on jotenkin niin täynnä uhreja. Kävin myös kuuntelemassa Engelin kahvilassa vierraillutta Snellmania. Oli mielenkiintoista kuulla lisää kirjoitusprosessista ja palautteesta, jota kirjailija oli kirjastaan lukijoilta saanut. Tämä kirja ei jätä kylmäksi. On jotenkin tave käsitellä lukemaansa. Voisiko tämän kirjan luetuttaa lukiossa tai jo yläasteella? Tätä pohdittiin Engelissäkin. Kuka lopulta oli kirjassa uhri? Kirja on muuten Hesarin blogissa elokuun kirjana. Myös sitä keskustelua kannattaa lueskella-
Kirja luettu ja yksi kommenttikin tuli osattua. Kiitos Lauralle kuvan liittämisvinkeistä..
Kirja ei mielestäni todellakaan sovi yläkouluikäisille, vaikka henkilöiden ikä soisikin. Pidin kirjaa tosi ahdistavana ja luulenpa monien uorten ahdistuvan. Lukioikäisille voisin suositella ajankohtaisen ja keskustelua herättävän aiheen vuoksi.
Lähetä kommentti